Kyrkösjärven vesielämysreitti suunniteltiin, nimettiin ja luvitettiin kesästä 2017 kevääseen 2018. Viimeiset lisäykset reittiin tehtiin toukokuun alkupäivinä. Ensin Kirkkotiet-hankkkeen puuhamies Reijo Takamaa ihastui Kalasaareen. Reijo visioi saman tien kummelin, kirkkovenelaiturin ja luontokappelin. Toteutus jäi tuleviin aikoihin.

Kirkonmies Kalasaarella 7.5.2018.JPG

Sitten melottiin Ristimäen Hannan kanssa vielä koko järvi ympäri. Kurkkusaari olikin lähtenyt seilaamaan, mutta Perämäestä (= saari) löytyi suosiollisen maanomistajan tontilta upea polku, suorastaan kärrytie. Nimettiin se omistajan mukaan Pirilän poluksi.

Hanna Perämäellä.JPG

Siitä alkoi kylttien pystytys, joka olikin monivaiheisempi urakka kuin kuviteltiin. Ensimmäinen opastaulu vietiin Anttilan Jyrin kanssa Pruukinsaarelle. Vasta siellä hoksattiin, että puujalat eivät mahdu metallijalkoihin ilman kirvestä. No kirves käytiin hakemassa ja reitin rakentaminen alkoi.

DSC_4208.JPG

Seuraavaksi käytiin Marika Eromäen ja Pirjo Penttilän kanssa nostamassa varoituskyltit Sevon voimalan molemmille puolille.

Sevon voimala.jpg

Lenni Stolt lähti kaveriksi, kun vietiin kyltit Rengon padolle ja pikkuruiselle liikkuvalle turvesaarelle. Lenni valitsi sen nimeksi Kyrköönen!

Kyrköönen kanootista.JPG

Kesäkuun puolella sain Tellu Kankaan mukaani viemään kylttejä Sepänsaarelle ja toiselle turvesaarelle, Seilannille. Nyt huomattiin, että varsinaiset opastaulut olikin rakennettava paikalla, koska ne eivät mahtuneet kokonaisina edes Old Towniin. Tellu muuten upposi kainaloita myöten Seilantiin, joten vietiin opastaulu vähän kiinteämpään kulmaan...

Seilanti ja Tellu.JPG

Mirja Hautamäki lähti kökkimään, kun kyltitettiin Kyrkösjärven kota ja Rakentajien lahti. Jälkimmäiselle mentiin vähän hankalamman polun kautta, parin risukon läpi ja yhden puron yli (käytettiin opastaulua siltana). Mutta hymy ei hyytynyt.

Rakentajien lahti.JPG

Marjo Stolt tuli pystyttämään Hamarin uimarannan ja Pirilän polun kylttejä. Se ei ollut ihan helppoa, sillä hommaan kului pari tuntia per taulu, kun tavallisesti edetään yhden opastaulun tuntivauhtia. Mutta lataus säilyi aina vain.

Hamarin uimaranta ja Marjo.jpg

Elettiin heinäkuun alkua, kun vaimo Margit Orrenmaa suostui lähtemään auto- ja patikkaretkelle Kyrkösjärven takamaastoon. Latulaavun kyltin paikka löytyi vielä helposti, mutta Elämyslahdelle tehtiin kohtalainen mutka pitkin korpea...

Tässä vaiheessa oli pakko myöntää, että kukaan ei lähtenyt opastauluretkelle toista kertaa, sen verran kovia niissä oli koettu. Niinpä vein Korentolahden kyltin paikalleen mökkiläisen, Jussi Rintasalon kanssa.

DSC_4200.JPG

Ja sitten löytyi vielä kaiken kokenut melontakaveri Sari Saunamäki, jonka kanssa asennettiin Lintusaarten, Uuden-Seilannin ja Järvilaavun kyltit

DSC_4197.JPG

Elokuun lopulla olikin edessä totuuden hetki: löytyisikö enää ketään melomaan paikalleen Ahvensaaren ja Kalasaaren kylttejä? Kokeilin kepillä jäätä, esitin avoimen facebook-kutsun ja katso: Marjo S. oli toipunut edellisestä reissusta ja lähti uuteen ponnistukseen! Koulutettiin siinä samalla yksi kanoottikoira, Ärjy ärrieri, Manu mahtava. Ja sitten pidettiin ansaittu kahvipussi Ahvensaaressa.

DSC_4204.JPG

Ja niin vain oli saatu samaan tahtiin melontakeskuksen valmistumisen kanssa kyltitettyä 20 kilometriä melontareittiä yhtä monella opastaululla ja kymmenen koskihäjyn voimalla.

Ja on muuten monta mahtavan mukavaa taukopaikkaa!

Melontakeskuksen reittikartta.JPG

Kiitos kaikille kavereille luottamuksesta harhaanjohtajan ja pieleenrakentajan taitoihini! Kivaa oli. Toivoo Anssi Orrenmaa

DSC_4193.JPG