Jäsenhäjy Esa Mahlamäki tokaisi aivan älyttömän ajatuksen Kyrönjoen KoskiHäjyjen kokouksessa joskus vuonna 2014. Esan mielestä meidän pitäisi rakentaa tukikohta Kyrkösjärvelle ja siirtää toiminnan painopiste Pumppurannasta sinne.

Totta puhuen haave ei tuntunut ihan realistiselta. Mutta kun Esa otti sen vuoden päästä taas puheeksi, se kirjattiin syksyllä 2015 toimintasuunnitelmaan.

Tulevana talvena lähdettiin Mintun ja Tarmon kanssa joulumelonnalle Kyrkösjärven uimarannalta 20.12.2015.

Eihän siitä tullut mitään, kun järvi olikin muutaman sentin vesikerroksen alla umpijäässä. Minttu sai vetää miekkoset heittoköydellä takaisin rantaan. Kun kuitenkin haluttiin edes vähän joulumeloa, kannettiin kajakkeja sata metriä idän suuntaan, missä näkyi turvevoimalan lauhdeveden sulattama aukko. Siinä sitten vähän aikaa meloskeltiin, kunnes jää tuli vastaan.

DSC_0028.JPG

Rantautuessa ihmeteltiin, että mitähän varten rannassa oli tasainen paikka, aivan kuin jotakin varten tehty. Kohta keksittiin, että sehän on (kuin) tehty meidän melontavajallemme.

Seuraavana päivänä kävin kuvaamassa paikan uudelleen ja soitin Esalle: me on nyt löydetty paikka sille sun melontavajalle. Esa totesi, että sittenhän asia on jo puoliksi hoidettu.

Ajatus hautui yli talven, kunnes päätettiin kokeilla kepillä jäätä 7.4.2016. Melontahäjy Merja Suomela kuskasi Kyrkösjärven rannalle pikkuautollisen väkeä Seinäjoen kaupungintalolta. Kysyimme heiltä varovasti: Voisikohan tuonne metsikköön ajatella joskus melontavajaa?

- Miksi tekisitte vajan metsään, kun kaupunki voi nykyään antaa rantarakentamisen poikkeamisluvan, vastasi kaavoituspäällikkö Martti Norja. Tehkää mieluummin neljä pienempää vajaa aivan rannalle, Norja jatkoi.

- Ja meidän kesäarkkitehtimme voisi piirtää vajat ympäristöön sopivaksi, säesti tilapalvelun arkkitehti Jaakko Peltonen.

Lakeuden elämysliikunnan hanketietäjä Hannu Salo yllytti lisää: te haette nyt oman hankkeen vajoillenne. Tällä ohjelmakaudella ei tarvita välttämättä edes omarahoitusta, pelkkä talkootyö riittää.

Tämän jälkeen koepallo lähti vyörymään sellaisella vauhdilla, että ei meinattu perässä pysyä. Onnenpotkut jatkuivat joka käänteessä. Kesäarkkitehti Senni-Sofia Niemelä suunnitteli Jaakko Peltosen kanssa melontavajojen ryhmän ja Pohjois-Euroopan hienoimman melontalaiturin.

Melontahäjy Merja hoiti maanvuokrasopimukseen ja lupiin liittyvät asiat optimaalisessa aikataulussa. Rakentajahäjy Samuli Halkosaari kirjoitti vakuuttavan budjetin ja rakennustyöselityksen. Minusta tuli ylihäjyn sijasta hankehäjy (hakemuksessa oli 36 liittettä). Näin melontakeskus siirtyi syksyllä 2016 askel kerrallaan haaveilusta realismin puolelle.

Liiverin hallitus puolsi melontakeskuksen 150 000 euron hankehakemusta 11.10.2016. Etelä-Pohjanmaan ely-keskus hyväksyi sen 8.3.2017.

Eihän siinä voinut kuin hetki haukkoa henkeä ja kääriä saman tien hihat. Rakentaminen alkoi jo viiden päivän kuluttua elyn päätöksestä. Mutta siitä kertoo seuraava tarina. Tämä oli melontakeskuksen synty.

Anssi Orrenmaa, hankehäjy ja melontakeskuksen tiedottaja